Norjalainen metsäkissa
Historia:
Muinaisten viikinkien lyhytkarvakissojen ja ristiretkeläisten mukana maahan kulkeutuneiden pitkäkarvakissojen arvellaan olleen alkuna norjalaiselle metsäkissarodulle. Norjalainen metsäkissa ei ole ihmisen jalostama, vaan se on kehittynyt luonnollisen valinnan seurauksena Norjan ankarassa, kylmässä ilmastossa, jossa vain terveimmät ja voimakkaimmat yksilöt ovat selviytyneet jatkamaan sukua. Tämän jälkeen rotua on sukupolvesta toiseen kasvatettu vain sisäkissoina.
Tarinoita:
Metsäkissasta on hyvin vanhoja havaintoja. Norjalaisessa mytologiassa kerrotaan, että valkoiset metsäkissat vetivät Freyjan (kauneuden, rakkauden ja hedelmällisyyden jumalatar) vaunuja. Valhallasta kertova tarina on yli tuhat vuotta vanha. Toisessa samaisen eepoksen jumaltarinassa Thor kohtaa suuren tuuheahäntäisen kissan joka on niin iso, että hän jaksaa nostaa vain yhden tassun siltä ilmaan. On myös kansataru, jossa kissa tappaa peikon puhumalla ja näin saavuttaa omistajalleen rikkauksien valtakunnan.
 |
| Freya |
Roduksi:
Metsäkissa sai FiFé:ltä (Fédération Internationale Féline) 1977 virallisen rodun arvon ja sertifikaattioikeudet. Silloin tehdyn rotumääritelmän esikuvana oli kissa nimeltään Pan’s Truls. Mutta metsäkissoja oli kuitenkin nähty näyttelyssä jo aikaisemmin, vuonna 1938 oli Oslossa näyttelyssä esillä
muutamia metsäkissoja.
muutamia metsäkissoja.
 |
| Pan's Truls |
Suomeen metsäkissa saapui 1979 ja ensimmäinen pentue rekisteröitiin 1981.
Ulkonäkö:
Norjalainen metsäkissa on kooltaan suuri. Ruumiinrakenteeltaan kissa on pitkä ja vahvarakenteinen.
Jalat ovat vahvat ja korkeat, takajalat etujalkoja korkeammat. Tassut ovat suuret ja pyöreät,anturoissa on karvatupsut.
Pää on kolmio, jossa kaikki sivut ovat yhtä pitkät. Profiilissa tulee olla hyvin korkeutta ja otsa on hiukan pyöristynyt. Profiili on pitkä ja suora ilman painaumaa nenän varressa (ei stoppia) Leuka on vahva.
Korvat ovat suuret, juuresta leveät ja niissä on terävät kärjet. Korvien kärjissä on ilvesmäiset tupsut, korvan sisässä pitkiä karvoja. Korvien ulkoreunan linjat seuraavat poskea pitkin leuan kärkeen.
Silmät ovat suuret, ovaalin muotoiset, avoimet ja sijoittuneet hiukan vinoon. Ilme on valpas. Kaikki silmien värit ovat sallittuja, riippumatta turkin väristä.
Häntä on pitkä ja tuuhea. Sen tulisi ylettyä vähintään lapaluihin, mutta mieluiten niskaan asti.
Turkki on puolipitkä. Villavaa alusturkkia peittää vettä hylkivä päällyskarva, joka koostuu pitkistä, karheista ja kiiltävistä peitinkarvoista jotka peittävät selän ja kyljet. Täydessä karvassa olevalla kissalla on paidanrintamus, tuuhea kauluri ja takajaloissa polvihousut.
Turkin väreiksi on hyväksytty kaikki värit ja niiden valkolaikut, lukuun ottamatta naamiokuviota sekä suklaata, lilaa, kanelia ja beigeä. Valkoista saa olla missä määrin tahansa, esim. vain valkea piirto, medaljonki, rinta, vatsalaikku, tassut jne.
Kesäturkki on enimmäkseen lyhyt, kauluri sekä pitkät rinta- ja poskikarvat puuttuvat. Vain pitkäkarvainen häntä osoittaa, että kysymyksessä on puolipitkäkarvainen kissa. Talviturkki kasvaa yleensä syksyllä kun villavaa aluskarvaa alkaa yhä enemmän kehittyä. Takajalkojen housuissa ei ole peitinkarvoja, koska niitä suojaa pitkäkarvainen häntä. Peitinkarvat kehittyvät nuorilla vasta 3-5 kuukauden iässä. Tyyppi ja turkinlaatu ovat tärkeimmät tuntomerkit kun taas värityksellä ja kuvioinnilla on toisarvoinen merkitys.
Luonne:
Luonteeltaan norski on ystävällinen ja seurallinen. Se on yleensä aina siellä missä tapahtuu ja mieluiten tapahtumien keskipisteenä. Se on myös hyvin kekseliäs, rohkea ja älykäs. Metsäkissa on terve, eloisa ja helppohoitoinen puolipitkäkarvakissa. Norjalainen metsäkissa viihtyy erinomaisesti sisäkissana, kunhan sille järjestetään tarpeeksi virikkeitä (kiipeilypuu, leluja ja leikkiä). Se on helppo opettaa kulkemaan valjaissa. Verkotettu parveke tai pihalle rakennettu ulkoilutarha ovat myös toimivia ja turvallisia ulkoilumuotoja norskille.
Lisätietoja:
www.norjalainenmetsakissa.fi
