Haaveeni on pieni kissala, jossa kissat asuvat rakastettuina perheenjäseninä.
Norjalainen metsäkissa oli pitkäaikainen Haaveeni. Jo 1980-luvun alkupuolella ihastuin näyttelyissä tämän ihastuttavan alkukantaisen olemuksen omaavaan kissarotuun. Päätin silloin, että jonakin päivänä... Vuosi, jos toinenkin ehti vierähtää ennen kuin Haaveeni toteutui. Odottelin rauhassa, että poikamme aikuistuvat, eivätkä viikonloput ja arki-illat enää kulu jääkiekkokaukalon äärellä tai salibandy areenalla. Halusin, että minulla on aikaa olla kissojeni ja koirieni kanssa kotona.
Vuonna 2004 perheemme jäseneksi liittyi ensimmäinen paimensukuinen lapinkoiramme Nere, jonka myötä kiinnostukseni heräsi myös kasvatustyöhön. Nere oli minulla sijoituksessa, mutta pennut syntyivät luonani.
Norjalainen metsäkissatyttö Saaga saapui vihdoikin vuonna 2010 ja näin pitkällinen Haaveeni toteutui. Saaga saapui Nenukan kissalasta sijoitustytöksi minulle. Heti syksyllä 2010 kävin kissankasvattajakurssin. Pohdiskelin ja päätin sitten myös anoa kasvattaja-nimeä. Haaveeni - kissalanimi myönnettiin minulle 6.7.2011.
Saagalle tuli kaveriksi Helmi helmikuussa 2012, mieheni antamana 50-vuotislahjana minulle, niinikään Nenukan kissalasta. Saagan pieni Onni-poika syntyi toukokuussa 2013 ja jäi itseoikeutetusti kotiin. Sitten kuluikin useita vuosia ennen kuin syntyi Disan Viikinkijumalapennut talvella 2018.
Tavoitteenani on kasvattaa pienimuotoisesti standardinomaisia, terveitä, hyväluonteisia ja sosiaalisia kissoja. Kunnioitan vanhoja, hyviä terveitä linjoja. Kasvatukseen käytän vain terveitä ja testattuja kissoja. Kasvatukseen käyttämiäni tyttöjä käytän myös kontrolli sydämen ultraäänitutkimuksissa harvakseltaan iän karttuessa. Näyttelyissä käymme ajoittain pyörähtämässä.
Kasvatusta pienimuotoisesti teen suurella sydämellä. Vaikka kasvatus onkin minulle rakas harrastus, runsaasti iloa mukanaan tuova, suhtaudun siihen kuitenkin asian vaativalla vakavuudella.
